Uusi pappissääty

Kuka nykyään äänekkäimmin vastustaa rahan ylivaltaa ja puolustaa lähimmäisenrakkautta, kristillisyyden syvintä periaatetta? Kuka tahtoo sinun antavan almuja köyhille ja pyhittävän lepopäivän?

Entä kenen odotetaan pärjäävän nälkäpalkalla - koska hän on itse valinnut kutsumusammatin? Kuka meistä elää kuin keskiajan munkki, pukeutuen kierrätysvaatteisiin ja rääsyihin?

Eivätkö tällaiset piirteet kuvaa nykyään ennemminkin sekulaarihumanisteja kuin pappeja? Papit sentään saavat säännöllistä palkkaa, joka mahdollistaa turvallisen keskiluokkaistumisen, mutta humanistit elävät kuin askeetit. Ja kun tavalliset työtätekevät ihmiset joutuvat ongelmiin, he lähestyvät ennemmin terapeutteja tai elämäntapaguruja kuin oman seurakuntansa pappeja - siis eräänlaisia uusia sielutieteen ammattilaisia.

Humanisti ei tarvitse vaurautta, koska hän elää pääasiassa hengen ravinnolla. Filosofian maisterille riittää pelkkä kuiva leipä, koska nautintoja hän voi hakea ilmaisista galleroista ja kirjaston kirjoista.
Ja kun humanisteilla on kaikenlaisia turhia taitoja niin kyllähän heiltä tarvittaessa onnistuu myös ruoanlaitto. Turha siis odottaa, että humanistin täytyisi koskaan syödä ravintolassa kalliilla. Myöskään matkustamiseenkaan ei humanisti tarvitse liiempiä varoja, koska hän kävelee, pyöräilee ja liftaa vaikka lopun ikäänsä.

Papit saavat kokea uskonkriisejä, humanistilla usko ei horju. Loppuun saakka hän juo reilun kaupan kahvia, syö luomukasviksia, kierrättää ja säästää luontoa, jotta maailma pelastuisi - ja jotta edes joku näyttäisi ihmisille esimerkkiä hurskaudesta.

Sekulaarihumanisti on myös se joka nykyään nousee lehtereille saarnaamaan. Muille ammattikunnille riittää lakkoilu ja oman palkan pieni kohottaminen, mutta sekulaarihumanisti väijyy asematunnelissa ja jakaa lapusia, jotka pelottelevat sydäninfarktilla tai ilmastonmuutoksella. Uskonmiesten puheet Helvetistä eivät enää tehoa, mutta sekulaarihumanistilla riittää konsteja: hän voi saarnata aivan yhtä hyvin ylipainosta, ihmisoikeuksista tai saimaannorpista - ja aina hän saa puheeseensa apokalyptisia sävyjä.

Ja kun ilta tulee niin sekulaarihumanistit (sekä valmiit maisterit että ikuiset opiskelijat) kokoontuvat pubiin, puhuvat politiikasta ja kittaavat litratolkulla kaljaa niin kuin aikoinaan tehtiin keskiaikaisissa luostareissa. Parhaassa tapauksessa humanistit ovat vieläpä vetäneet ylleen kaavun, joska ovat liikkeellä jonkinlaisessa Harry Potter -teemassa.