Kuka nykyään äänekkäimmin vastustaa rahan ylivaltaa ja puolustaa lähimmäisenrakkautta, kristillisyyden syvintä periaatetta? Kuka tahtoo sinun antavan almuja köyhille ja pyhittävän lepopäivän?
Entä kenen odotetaan pärjäävän nälkäpalkalla - koska hän on itse valinnut kutsumusammatin? Kuka meistä elää kuin keskiajan munkki, pukeutuen kierrätysvaatteisiin ja rääsyihin?
Eivätkö tällaiset piirteet kuvaa nykyään ennemminkin sekulaarihumanisteja kuin pappeja? Papit sentään saavat säännöllistä palkkaa, joka mahdollistaa turvallisen keskiluokkaistumisen, mutta humanistit elävät kuin askeetit. Ja kun tavalliset työtätekevät ihmiset joutuvat ongelmiin, he lähestyvät ennemmin terapeutteja tai elämäntapaguruja kuin oman seurakuntansa pappeja - siis eräänlaisia uusia sielutieteen ammattilaisia.
Humanisti ei tarvitse vaurautta, koska hän elää pääasiassa hengen ravinnolla. Filosofian maisterille riittää pelkkä kuiva leipä, koska nautintoja hän voi hakea ilmaisista galleroista ja kirjaston kirjoista.
Ja kun humanisteilla on kaikenlaisia turhia taitoja niin kyllähän heiltä tarvittaessa onnistuu myös ruoanlaitto. Turha siis odottaa, että humanistin täytyisi koskaan syödä ravintolassa kalliilla. Myöskään matkustamiseenkaan ei humanisti tarvitse liiempiä varoja, koska hän kävelee, pyöräilee ja liftaa vaikka lopun ikäänsä.
Papit saavat kokea uskonkriisejä, humanistilla usko ei horju. Loppuun saakka hän juo reilun kaupan kahvia, syö luomukasviksia, kierrättää ja säästää luontoa, jotta maailma pelastuisi - ja jotta edes joku näyttäisi ihmisille esimerkkiä hurskaudesta.
Sekulaarihumanisti on myös se joka nykyään nousee lehtereille saarnaamaan. Muille ammattikunnille riittää lakkoilu ja oman palkan pieni kohottaminen, mutta sekulaarihumanisti väijyy asematunnelissa ja jakaa lapusia, jotka pelottelevat sydäninfarktilla tai ilmastonmuutoksella. Uskonmiesten puheet Helvetistä eivät enää tehoa, mutta sekulaarihumanistilla riittää konsteja: hän voi saarnata aivan yhtä hyvin ylipainosta, ihmisoikeuksista tai saimaannorpista - ja aina hän saa puheeseensa apokalyptisia sävyjä.
Ja kun ilta tulee niin sekulaarihumanistit (sekä valmiit maisterit että ikuiset opiskelijat) kokoontuvat pubiin, puhuvat politiikasta ja kittaavat litratolkulla kaljaa niin kuin aikoinaan tehtiin keskiaikaisissa luostareissa. Parhaassa tapauksessa humanistit ovat vieläpä vetäneet ylleen kaavun, joska ovat liikkeellä jonkinlaisessa Harry Potter -teemassa.
torstai 29. huhtikuuta 2010
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Ylitulkintoja
Aluksi Maantiekiitäjä on litteä hahmo. Tarina kerrotaan aina kojootin näkökulmasta, mutta myös hänet on tieten tahtoen tehty litteäksi. Kojootti on jäänyt betonijyrän alle, eikä meitä kiinnosta, miksi hän yhä räpyttelee silmiään.
Tarinan edetessä maantiekiitäjä kypsyy henkilönä. Hänen ja kojootin välille syntyy erityinen suhde. He ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että vaikuttaa siltä kuin maailmassa ei olisi muita olentoja lainkaan.
Aluksi aavikkoa kuvataan kuivana ja pölyisenä. Kalliot nousevat jyrkkinä ilmaisten tehtävän mahdottomuutta - sekä tietenkin henkilöiden välistä kuilua, ristiriitaa. Viimeisten näytösten aikana kuitenkin sade saapuu ja tarkkaavainen katse huomaa pysäytyskuvasta kuinka kaktus, jossa kojootti roikkuu, on puhkeamassa kukkaan.
Tarina on vain näennäisesti epälooginen; psykologisella ja eksistentialistisella tasolla se on tosi. Toistuvasti näemme kuinka kojootti kävelee ilmassa ja putoaa vasta, kun on huomannut jalkojensa alla tyhjyyden. Tämä kuvastaa eksistentialista kriisiä: maailmankuva, joka on lapsuudessa meitä kannatellut, paljastuukin ilmaksi.
Putoamisensa hetkellä kojootti ymmärtää, että hän on maailmassa yksin. Hänellä on vain epätoivoinen pyrkimys muodostaa yhteys tuohon "toiseen", vieraan lajin edustajaan, jonka hän näkee lähinnä lihakimpaleena, himojen kohteena, mystisenä uhkana, vihollisena.
Kojootin yritykset pyydystää Maantiekiitäjä on tuomittu epäonnistumaan, koska alitajuisesti hän haluaa epäonnistua. Jos kojootti saisi himoamansa kyljyksen, hän olisi sen jälkeen täydellisen yksin vihamielisellä aavikolla ja kadottaisi elämänsä koko merkityksen.
Tarinan edetessä maantiekiitäjä kypsyy henkilönä. Hänen ja kojootin välille syntyy erityinen suhde. He ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että vaikuttaa siltä kuin maailmassa ei olisi muita olentoja lainkaan.
Aluksi aavikkoa kuvataan kuivana ja pölyisenä. Kalliot nousevat jyrkkinä ilmaisten tehtävän mahdottomuutta - sekä tietenkin henkilöiden välistä kuilua, ristiriitaa. Viimeisten näytösten aikana kuitenkin sade saapuu ja tarkkaavainen katse huomaa pysäytyskuvasta kuinka kaktus, jossa kojootti roikkuu, on puhkeamassa kukkaan.
Tarina on vain näennäisesti epälooginen; psykologisella ja eksistentialistisella tasolla se on tosi. Toistuvasti näemme kuinka kojootti kävelee ilmassa ja putoaa vasta, kun on huomannut jalkojensa alla tyhjyyden. Tämä kuvastaa eksistentialista kriisiä: maailmankuva, joka on lapsuudessa meitä kannatellut, paljastuukin ilmaksi.
Putoamisensa hetkellä kojootti ymmärtää, että hän on maailmassa yksin. Hänellä on vain epätoivoinen pyrkimys muodostaa yhteys tuohon "toiseen", vieraan lajin edustajaan, jonka hän näkee lähinnä lihakimpaleena, himojen kohteena, mystisenä uhkana, vihollisena.
Kojootin yritykset pyydystää Maantiekiitäjä on tuomittu epäonnistumaan, koska alitajuisesti hän haluaa epäonnistua. Jos kojootti saisi himoamansa kyljyksen, hän olisi sen jälkeen täydellisen yksin vihamielisellä aavikolla ja kadottaisi elämänsä koko merkityksen.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Piratismin talousteoria
YLE otsikoi viime keskiviikkona (17.3.):
NETTIPIRATISMISTA KOITUU SATOJEN MILJARDIEN SUURUINEN LASKU
Uutinen kertoi lyhyesti:
"Eurooppalaiset latasivat toissa vuonna laittomasti musiikkia, elokuvia ja tv-ohjelmia kaikkiaan kymmenen miljardin euron arvosta.
Raportin mukaan laiton lataaminen aiheutti Euroopan Unionin alueella kaikkiaan 185 000 työpaikan menetyksen."
Ymmärrän, ettei piratismia saa julkisesti puolustaa, koska se on laitonta. Se on kuitenkin laitonta, koska se on määritelty laittomaksi - ja miksi:
a) koska se tuottaa yleistä haittaa yhteiskunnalle
vaiko
b) koska tutkimukset ja teoriat on tilannut ja määritellyt pieni taho, jonka etuja vastaan nykytilanne sotii.
Minkälaiseen teoriaan (ja kenen näkökulmaan) perustuu puhe miljardien eurojen laskusta? Eivätkö tavalliset ihmiset pikemminkin säästä rahaa piratismin ansiosta?
Yleisten talousteorioiden mukaan kulutus ja rahan kiertäminen kasvattaa tuotantoa, mikä luo työpaikkoja jne. Mutta nyt kun viihteestä ei tarvitse maksaa täyttä hintaa niin ihmiset ehkä kuluttavat rahansa johonkin muuhun, fiksumpaan. Kyllä kaikki raha mikä tulee, yleensä myös johonkin katoaa.
Voi tietenkin ajatella, että tietokonepelit ja viihteen ylitarjonta syövät työmotivaatiota ja edistävät syrjäytymistä, mutta se on ihan eri asia - sellaiset argumentit sopivat yhtä hyvin viihdeteollisuutta kuin piratismia vastaan. Yhtä hyvin voisi kritisoida modernia kirjastolaitosta siitä, että se tarjoaa ilmaiseksi palvelujaan ja siten vie mukamas työpaikkoja?
On absurdia puhua rahan menetyksestä, kun mitään rahaa ei alkujaankaan ole ollut. Viihdeteollisuudella ei ole mitään takeita siitä, että ilman piratismia ihmiset olisivat alkujaankaan kiinnostuneet heidän tuotteistaan. Jos katson paskan leffan ilmaiseksi, se ei tarkoita, että olisin ollenkaan katsonut sitä, jos olisin joutunut maksamaan. Käyn yhä katsomassa teatterissa ne elokuvat, jotka minua aidosti kiinnostavat. Ja ostan CD-levyt artisteilta, joita arvostan.
Bittien kopioiminen ei myöskään ole klassista tuotantoa, koska siinä ei kukaan tee työtä (paitsi tietokoneen prosessori), eikä raaka-aineista synny pulaa. Alkukustannusten jälkeen kaikki kopiot ovat lähes puhdasta voittoa. Voiton voi tietenkin investoida työhön ja tuotantoon, mutta sitä ei voi suoraan kutsua työksi tai tuotannoksi - eli työpaikkojen menetys on hyvin hypoteettista.
Selitän saman käytännön esimerkin kautta: kuvitteellinen viihdefirma tekee vuodessa yhden leffan, josta se tienaa miljoonan. Ilman piratismia se olisi tienannut 2 miljoonaa. Sijoittajat vaativat parempia tuloksia, joten firma joutuu tekemään nyt kaksi leffaa yhden sijaan - ja palkkaamaan lisää väkeä. Se tienaa uudesta leffasta myös miljoonan, mutta lisääntyneet työvoimakustannukset vievät voitoista puoli miljoonaa, joten firma joutuu tekemään kolmannen leffan saman vuoden aikana. Tämän skenaarion mukaan siis firma päin vastoin joutuu palkkaamaan uutta väkeä piratismin ansiosta - päästäkseen samoihin voittoihin kuin ennen.
Suoranaisesti en kannata piratismia, mutta tunnen tarpeelliseksi esittää vielä muutaman puolustavan argumentin:
Piratismi häiritsee lähinnä viihteen massatuotantoa, ei kulttuuria ja taidetta.
Okei, leffat ja sarjat siis näkee ilmaiseksi netistä. Mutta museoista, teatterista ja kaikesta ns. korkeakulttuurista täytyy yhä maksaa. Ihmisten rahat säästyvät, kun Hollywood-roskaa voi katsoa ilmaiseksi, ja on varaa ostaa kirjoja, käydä näyttelyissä jne.
Myös filmistudiot tajuavat tämän. 3D elokuvat ovat menestyneet lippuluukuilla, koska niiden tarjoamaa elämystä ei voi kokea netissä.
Piratismi itse asiassa hyödyttää Suomea ja kielivähemmistöjä
Netistä on helpompi löytää sellaisia leffoja, joilla on miljoonia lataajia ja kansainvälistä kysyntää. On paljon vaikeampi löytää taide-elokuvia, dokumentteja ja kotimaisia julkaisuja ihan vaan googlaamalla.
Piratismi vahingoittaa eniten englanninkielisiä projekteja ja antaa muille tasoitusta. Suomalaisilla on aina tietty tilaus suomalaisille elokuville ja sarjoille, joten niiden puolesta ei tarvitse pelätä.
Nyt suomalaiset eivät maksa amerikkalaisesta viihteestä sen täyttä kustannusta, mutta kuluttavat yhä suomalaista viihdettä. Amerikkaisia ei juurikaan kiinnosta mitä suomessa tapahtuu, joten piratismin vaikutukset vaihtotaseeseen ovat suomelle edulliset.
Piratismi haittaa erityisesti markkinoinnin ja mainonnan tehoa
Mitä enemmän mainostat, sitä enemmän houkutat piratismia. Piraattisivut keskittyvät tarjoamaan sellaista kamaa, jolla on tunnettavuutta. Alakulttuurit osaavat pitää huolen omistaan ja monet ostavat yhä levyn, jos kokevat, että se on aidosti arvokas ja kestävä.
On tietty massiivisuusraja, jonka ylitettyään projekti alkaa todella kärsiä piratismista. Kuka tahansa löytää googlettamalla piraattivastineen sille ilmiölle, joka on juuri nyt puhutuin juttu. Piratismi on tietynlainen hypetysvero, jonka kaikki listaykköset joutuvat maksamaan.
On vaikea tutkia kulttuurin rikkautta, mutta uskon, että internetin (ja myös piratismin) ansiosta meillä on laajempi ja monipuolisempi kulttuuritarjonta, kun markkinoita eivät hallitse muutamat kaavoihinsa kangistuneet jättiläiset.
NETTIPIRATISMISTA KOITUU SATOJEN MILJARDIEN SUURUINEN LASKU
Uutinen kertoi lyhyesti:
"Eurooppalaiset latasivat toissa vuonna laittomasti musiikkia, elokuvia ja tv-ohjelmia kaikkiaan kymmenen miljardin euron arvosta.
Raportin mukaan laiton lataaminen aiheutti Euroopan Unionin alueella kaikkiaan 185 000 työpaikan menetyksen."
Ymmärrän, ettei piratismia saa julkisesti puolustaa, koska se on laitonta. Se on kuitenkin laitonta, koska se on määritelty laittomaksi - ja miksi:
a) koska se tuottaa yleistä haittaa yhteiskunnalle
vaiko
b) koska tutkimukset ja teoriat on tilannut ja määritellyt pieni taho, jonka etuja vastaan nykytilanne sotii.
Minkälaiseen teoriaan (ja kenen näkökulmaan) perustuu puhe miljardien eurojen laskusta? Eivätkö tavalliset ihmiset pikemminkin säästä rahaa piratismin ansiosta?
Yleisten talousteorioiden mukaan kulutus ja rahan kiertäminen kasvattaa tuotantoa, mikä luo työpaikkoja jne. Mutta nyt kun viihteestä ei tarvitse maksaa täyttä hintaa niin ihmiset ehkä kuluttavat rahansa johonkin muuhun, fiksumpaan. Kyllä kaikki raha mikä tulee, yleensä myös johonkin katoaa.
Voi tietenkin ajatella, että tietokonepelit ja viihteen ylitarjonta syövät työmotivaatiota ja edistävät syrjäytymistä, mutta se on ihan eri asia - sellaiset argumentit sopivat yhtä hyvin viihdeteollisuutta kuin piratismia vastaan. Yhtä hyvin voisi kritisoida modernia kirjastolaitosta siitä, että se tarjoaa ilmaiseksi palvelujaan ja siten vie mukamas työpaikkoja?
On absurdia puhua rahan menetyksestä, kun mitään rahaa ei alkujaankaan ole ollut. Viihdeteollisuudella ei ole mitään takeita siitä, että ilman piratismia ihmiset olisivat alkujaankaan kiinnostuneet heidän tuotteistaan. Jos katson paskan leffan ilmaiseksi, se ei tarkoita, että olisin ollenkaan katsonut sitä, jos olisin joutunut maksamaan. Käyn yhä katsomassa teatterissa ne elokuvat, jotka minua aidosti kiinnostavat. Ja ostan CD-levyt artisteilta, joita arvostan.
Bittien kopioiminen ei myöskään ole klassista tuotantoa, koska siinä ei kukaan tee työtä (paitsi tietokoneen prosessori), eikä raaka-aineista synny pulaa. Alkukustannusten jälkeen kaikki kopiot ovat lähes puhdasta voittoa. Voiton voi tietenkin investoida työhön ja tuotantoon, mutta sitä ei voi suoraan kutsua työksi tai tuotannoksi - eli työpaikkojen menetys on hyvin hypoteettista.
Selitän saman käytännön esimerkin kautta: kuvitteellinen viihdefirma tekee vuodessa yhden leffan, josta se tienaa miljoonan. Ilman piratismia se olisi tienannut 2 miljoonaa. Sijoittajat vaativat parempia tuloksia, joten firma joutuu tekemään nyt kaksi leffaa yhden sijaan - ja palkkaamaan lisää väkeä. Se tienaa uudesta leffasta myös miljoonan, mutta lisääntyneet työvoimakustannukset vievät voitoista puoli miljoonaa, joten firma joutuu tekemään kolmannen leffan saman vuoden aikana. Tämän skenaarion mukaan siis firma päin vastoin joutuu palkkaamaan uutta väkeä piratismin ansiosta - päästäkseen samoihin voittoihin kuin ennen.
Suoranaisesti en kannata piratismia, mutta tunnen tarpeelliseksi esittää vielä muutaman puolustavan argumentin:
Piratismi häiritsee lähinnä viihteen massatuotantoa, ei kulttuuria ja taidetta.
Okei, leffat ja sarjat siis näkee ilmaiseksi netistä. Mutta museoista, teatterista ja kaikesta ns. korkeakulttuurista täytyy yhä maksaa. Ihmisten rahat säästyvät, kun Hollywood-roskaa voi katsoa ilmaiseksi, ja on varaa ostaa kirjoja, käydä näyttelyissä jne.
Myös filmistudiot tajuavat tämän. 3D elokuvat ovat menestyneet lippuluukuilla, koska niiden tarjoamaa elämystä ei voi kokea netissä.
Piratismi itse asiassa hyödyttää Suomea ja kielivähemmistöjä
Netistä on helpompi löytää sellaisia leffoja, joilla on miljoonia lataajia ja kansainvälistä kysyntää. On paljon vaikeampi löytää taide-elokuvia, dokumentteja ja kotimaisia julkaisuja ihan vaan googlaamalla.
Piratismi vahingoittaa eniten englanninkielisiä projekteja ja antaa muille tasoitusta. Suomalaisilla on aina tietty tilaus suomalaisille elokuville ja sarjoille, joten niiden puolesta ei tarvitse pelätä.
Nyt suomalaiset eivät maksa amerikkalaisesta viihteestä sen täyttä kustannusta, mutta kuluttavat yhä suomalaista viihdettä. Amerikkaisia ei juurikaan kiinnosta mitä suomessa tapahtuu, joten piratismin vaikutukset vaihtotaseeseen ovat suomelle edulliset.
Piratismi haittaa erityisesti markkinoinnin ja mainonnan tehoa
Mitä enemmän mainostat, sitä enemmän houkutat piratismia. Piraattisivut keskittyvät tarjoamaan sellaista kamaa, jolla on tunnettavuutta. Alakulttuurit osaavat pitää huolen omistaan ja monet ostavat yhä levyn, jos kokevat, että se on aidosti arvokas ja kestävä.
On tietty massiivisuusraja, jonka ylitettyään projekti alkaa todella kärsiä piratismista. Kuka tahansa löytää googlettamalla piraattivastineen sille ilmiölle, joka on juuri nyt puhutuin juttu. Piratismi on tietynlainen hypetysvero, jonka kaikki listaykköset joutuvat maksamaan.
On vaikea tutkia kulttuurin rikkautta, mutta uskon, että internetin (ja myös piratismin) ansiosta meillä on laajempi ja monipuolisempi kulttuuritarjonta, kun markkinoita eivät hallitse muutamat kaavoihinsa kangistuneet jättiläiset.
maanantai 11. tammikuuta 2010
torstai 3. syyskuuta 2009
Kisat Käyntiin
No, oli pakko kommentoida tiettyä blogia ja sitä varten täytyi ilmoittautua.
Ehkä sitä joskus tulee jotain kirjoiteltua.
Ehkä sitä joskus tulee jotain kirjoiteltua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
